Ensimmäinen viikko - Monika

18.10.

Nyt on ensimmäinen viikko pulkassa! Olin ensimmäiset kaksi päivää viikosta leikkausosastolla. Harjoittelupaikkani suhteen oli tullut sekaannusta. Minun olisi kuulunut olla teho-osastolla tai päivystyksessä, sillä olen suorittanut perioperatiivisen harjoittelun jo Suomessa keväällä. Maanantaina menimme Siirin kanssa paikalliselle kampukselle juttelemaan heidän koordinaattorilleen asiasta. Hän lupasi tehdä kaikkensa, jotta pääsen suorittamaan harjoittelua oikealle osastolle.

 

 

Tiistaina kesken harjoittelupäivän minulle tulee puhelu, jossa pyydetään tulla tapaamaan päivystyksen ylilääkäriä. Ohjeiden mukaisesti odotin koordinaattoreita sairaalan kukkakaupan edessä, josta he saattoivat minut päivystysosastolle. He varoittelivat minua ylilääkäristä ja hänen tavastaan kohdata muita ihmisiä. Koordinaattorit sanoivat, että voin saada yhdestä- kahteen päivään viikossa vuoroja päivystyksessä.

 

Ylilääkäri todella haastatteli minua, hän ei päästänyt helpolla. Loppujen lopuksi hän kuitenkin lupasi järjestää minun koko loppu harjoittelun päivystykseen. Keskiviikkona olin siis ensimmäistä päivää päivystysosastolla, jossa minun ohjaajinani oli kriittisen huoneen lääkärit. Kyseiset lääkärit ottivat minut vastaan todella avosylein ja yhdellä heistä oli uskomattoman hyvä englannin kielen taito.

 

Täällä Latviassa olen törmännyt paljon siihen, että ihmiset eivät osaa lainkaan englantia, tämän vuoksi olin yllättynyt päivystys henkilökunnan kielitaidosta. Ensimmäisenä päivänä tapahtui jo todella paljon. Oli useita liikenneonnettomuuspotilaita, rytminsiirtoja, aivoinfarkteja ja vaikka mitä siistiä!

 

Torstaina oli lisää liikenneonnettomuuksia, aivoinfarkteja ja sydänkohtauksia. Meille tuli potilas etuseinäinfarktilla sisään, joka kääntyi suoraan edessämme kammiotakykardiaan. Potilas oli viel hereillä, joten annoimme hänelle propofolia ja fentanyylia, jotta hän nukahtaisi. Tämän jälkeen suoritimme heti rytminsiirron defibrillaattorilla.

 

Nyt perjantaina täällä on ollutkin aika rauhallinen aamu ja iltaa kohden taas kiire lisääntyi. Ensimmäisten päivien ohjaajat ovat nyt vapailla, joten olen uusien ihmisten kanssa, jotka eivät niin paljoa innostuneet minun ohjaamisestani englanniksi. Pitäähän se ymmärtää, joillekin englannin puhuminen/ymmärtäminen on haastavaa. Onneksi ensiviikolla tulee jo tutut lääkärit takaisin työvuoroihin.

 

Täällä tehdään 8h,12h, ja 24h vuoroja. Itse teen vain 8h ja 12h vuoroja, sillä ylilääkäri haluaa minun olevan joka aamu 8:30 hänen ovensa takanaan odottamassa. Tämän vuoksi voisi käydä raskaaksi pelkät 12h vuorot. Viikonloput minulla on automaattisesti vapaita onneksi! Nyt ainakin tuntuu, että kaipaa aivolepoa! Englannin puhuminen kokopäivän ammattisanastolla tuntuu kyllä jaksamisessa. On paljon uusia asioita, joita nähdä ja ihmetellä. En malta odottaa ensiviikon työvuoroja!!

 

 - Monika