Ensimmäinen viikko - Siiri

 

20.10.2024

 

Viikko on mennyt nopeasti. Monikan kanssa olimme kaksi ensimmäistä päivää leikkausosastolla, jossa minä teen koko harjoitteluni. Ensimmäinen päivä meni lähinnä osastoon tutustuessa ja muutamaa operaatiota katsellessa. Toisena päivänä meidät ohjattiin taas saliin, jossa katsoimme muutaman operaation. Tämän jälkeen osaston esihenkilön kanssa kävimme läpi steriiliyteen liittyviä asioita, ja keskustelimme hänen kanssaan harjoitteluun liittyvistä käytänteistä. Monika oli saanut aiemmin sinä päivänä puhelun, jossa hänelle kerrottiin mahdollisesta paikasta päivystyksessä. Myöhemmin iltapäivällä saatu tieto paikan järjestymisen onnistumisesta oli meille kummallekin ilahduttava, sillä nyt saisimme kummatkin juuri sellaisen harjoitteluvaihdon, jollaista olimme suunnitelleetkin.

 

 

Olimme osaston esihenkilön kanssa sopineet, että saapuisin osastolle joka aamu kello 9 aamulla. Aluksi tämä tuntui hieman erikoiselta ja myöhäiseltä ajalta, mutta myöhemmin jutellessani osaston henkilökunnan kanssa, aika on monelle melko normaali saapua töihin, yleensä kylläkin jo kello 8 aamulla. Ensimmäinen viikko oli alkuun melko hämmentävä. Harjoitteluni toteuttamiseen käytännössä en ollut saanut juuri minkäänlaista tietoa. Käytäntö oli enemmänkin sellainen, että aamulla minut ohjattiin johonkin saliin, jossa tulisin ilmeisesti koko päivän olemaan. Oppimiseni oli pitkälti omalla vastuullani ja oli tuuria, sattuiko salissa olemaan ketään englantia puhuvaa. En siis kulkenut kenenkään mukana ensimmäisellä viikolla, mutta toisaalta se antoi minulle hyvän mahdollisuuden tutustua monenlaiseen rooliin salissa oman mielenkiintoni mukaan.

Keskiviikkona 16.10. minut ohjattiin saliin 5 ensimmäiseen kerrokseen, jossa olisi tiedossa tähystysleikkauksia. Päivän ensimmäinen potilas ei kuitenkaan koskaan saapunut, joten odotellessani toista potilasta, tutustuin Riikassa opiskeleviin lääketieteen opiskelijoihin. He olivat ensimmäiset englantia puhuvat osaston esihenkilön lisäksi tähän mennessä. Saimme aikaan hyvät keskustelut ja kaksi heistä, jotka erikoistuivat kirurgiaan, kutsuivatkin minut katsomaan heidän operaatiotaan, jossa toinen toinen toimisi assistenttina, ja toinen tulisi myös vain katsomaan. Sovimme näin, mutta ensin katsoin omassa salissani tapahtuvat operaatiot. Näiden jälkeen jäin katsomaan aiemmin opiskelijoiden kanssa sovittua leikkausta, jossa kyseessä oli kohdunlaskeuma. Operaatio kesti viisi tuntia, mutta oli ehdottomasti viikon parhaista juuri näiden opiskelijoiden ansiosta. Minulle kerrottiin koko ajan mitä tapahtuu ja minulla oli viimein mahdollisuus kysyä paljon kysymyksiä, joihin minulle myös innokkaasti vastattiin. Olimme kummatkin Monikan kanssa todella väsyneitä päivästä, sillä tottuminen englannin puhumiseen vie aikansa eikä meillä ollut mahdollisuutta palautua ja kerätä energioita ennen vaihtoon lähtöäkään.

 

Seuraavana päivänä aika kului jälleen operaatioita katsellessa. Minut oli laitettu saliin 12 ensimmäiseen kerrokseen, jossa tiedossa oli tähystysleikkauksia. Tiedossa oli ainakin sappikivien poistoa, tyrän poisto ja muutama muu erilainen operaatio. Osaston esihenkilö halusi kanssani käydä läpi eri rooleja leikkaussalissa. Ensimmäisenä hän halusi minun tutustuvan passarin rooliin. Käytännössä rooli pitää sisällään potilaan asettelemisen tarvittavaan leikkausasentoon, potilaan tuennan, peittelemisen kangasliinoilla ja lämpötaloudesta huolehtimisen, laitteiden toimintavalmiuteen laittamisen, sekä leikkauksen aikana niiden toiminnasta huolehtimisen, tarvittavien työvälineiden ja tarvikkeiden hakemisen ja antamisen steriilisti pukeutuneelle instrumenttihoitajalle, joka taas huolehtii ne kirurgille. Käytännössä passarin rooliin kuuluu kaikenlainen avustaminen steriiliyden ulkopuolella. Leikkauksen jälkeen passari huolehtii laitteiden purkamisen, säiliöiden tyhjentämisen ja puhdistamisen. Likaisten instrumenttien huolehtimisen oikeaan paikkaan sekä salin siivoamisen. Kaikista leikkauksessa käytetyistä tavaroista kirjoitetaan valmiiseen paperiseen leikkausdokumenttiin luettelo, ja joihinkin instrumentteihin tarvitaan erillinen paperinen dokumentti laskutusta varten. Käytännössä roolin tekeminen käytännössä jäi sinä päivänä vähäiseksi, sillä salin passari ei puhunut lainkaan englantia, ja halusi että vain katselisin. Salissa sattui kuitenkin olemaan englantia puhuvat anestesiahoitaja ja -lääkäri. He esittelivät minulle hengityskonetta ja siinä tarkkailtavia arvoja todella hyvin. Olin jo aiemmin kiinnittänyt huomiota myös anestesialääkkeiden säilyttämiseen. Lääkkeitä kannellisessa kannettavassa muovilaatikossa, ja laatikoissa oli selkeästi aina jonkun nimi. Kysyin asiasta, ja minulle kerrottiin, että jokaisella anestesiahoitajalla on oma henkilökohtainen laatikko, jossa he kuljettavat lääkkeitä mukanaan. Joka vuoron päätteeksi he laskevat ja merkkaavat käytetyt lääkeampullit- ja määrät, ja joka aamu täydentävät oman laatikkonsa keskusvarastosta. Sain vapaasti tutkia lääkkeitä ja anestesiaan tarvittavia työvälineitä, ja minulle oltiin innokkaita niistä myös kertomaan. Kokonaisuudessaan päivä oli opettavainen ja mielenkiintoinen. 

 

 

Perjantaina olin salissa 7. Salissa tehtäisiin päivän aikana yhteensä neljä operaatiota. Tällä kertaa passari sekä instrumenttihoitaja osasivat puhua englantia, ja pääsin helposti mukaan heidän työhönsä. Sain toteuttaa passarin rooliin kuuluvia tehtäviä ja operaatioiden jälkeen minulle esiteltiin kirurgin käyttämiä työvälineitä ja kerrottiin kuluneesta operaatiosta tarkempia tietoja. Päivä oli todella antoisa, sillä he olivat todella sosiaalisia ja sain paljon oppia operaatioiden kulkuun liittyen. Kun salin operaatiot olivat päättyneet, ei enää muissakaan saleissa ollut jäljellä mitään. Viikko oli mennyt todella nopeasti, mutta samaan aikaan oli se myös ollut todella uuvuttava. Hyvillä mielin viikonloppua kohden! 

 

 

 

-Siiri