Infektiopäivystys - 23.10. Monika

 

Kävimme eilen Jasperin kanssa vielä läpi maanantaina ollutta elvytystä. Hän kertoi, että ylilääkäri oli tunti lähtöni jälkeen käynyt vielä huutamassa hänelle. Hän oli Jasperin kertoman mukaan jopa piirtänyt kaavakkeen paperille meidän elvytyksestämme. Jasper yritti selittää ylilääkärille, että seurasimme Euroopan elvytysneuvoston laatimaa suunnitelmaa. Ylilääkäri ei kuitenkaan häntä ollut kuunnellut.

 

Eilinen aamu oli rauhallinen, meille tuli ensimmäinen potilas vasta puolenpäivän aikaan. Jasper opetti minulle ompeleiden, eli tikkien laiton. Suomessahan vain lääkärit tikkaavat, mutta latviassa myös hoitajat. Jasper opetti minulle kolme eri tapaa, jonka jälkeen menimme traumahuoneeseen pyytämään, että he soittaisivat mahdollisista isoista haavoista, jotka voisin sitten ommella. Kuitenkaan, niitä ei tullut.

 

Meillä oli muutenkin todella mukava päivä yhdessä. Oli todella hyvä porukka, jonka kanssa jutella kaikennäköisestä. Ensimmäinen päivän potilas oli saanut leikkauksen jälkeisestä infektiosta munuaisten akuutin vaurioitumisen. Jasper ja toinen lääkäri opetti Nicoa laittamaan femoralikseen hemodialyysikatetrin. Sitä oli mielenkiintoista seurata vierestä. Samaan aikaan huoneeseen tuotiin vakavan maksavaurion saanut potilas, joka dreenattiin askitesnesteen vuoksi.

 

Tänään toivon myös pääseväni Jasperin ja Nicon kanssa akuuttihuoneeseen, sillä se oli Jasperin viimeinen päivä siellä ennen hänen henkilökohtaista reissuansa, jonka jälkeen emme enää ehtisi nähdä. Aamulla kuitenkin ylilääkäri vei minut infektiopäivystykseen.

 

 

 

Infektiopäivystykseen tuodaan potilaat suoraan triagesta sillä perusteella, että heille epäillään jotakin tarttuvaa infektiota, mm. keuhkotuberkuloosi. Tänään ohjaajanani toimi Mike (nimi muutettu), joka oli ollut myös maanantain elvytyksessä mukana ja saanut oman osansa ylilääkärin huudoista. Mike kertoi heti aamusta, että ei enää ikinä halua tulla tuuraamaan toisten vuoroja akuuttihuoneeseen. Hän oli kertomansa mukaan käynyt oksentamassa heti elvytyksen jälkeen.

 

Infektiopuoli on sairaalan uusimassa osassa, johon siirtyy muutaman viikon kuluttua koko päivystys. Haastavaa oli se, että minun opiskelijakulkukorttini ei toiminut uudella puolella ja jokainen potilas huone oli ali- tai ylipaineistettu, eli huoneeseen mennessä ja poistuessa tarvittiin henkilökunnan kulkukortteja. Jäin muutaman kerran jumiin potilashuoneisiin, sillä Mike saattoi vain lähteä sanomatta mitään ja minulla oli jokin toimenpide kesken. Tällöin vain koputtelin ikkunoihin, jotta joku näkisi minut ja päästäisi pois.

 

Otin tänään laskimoverinäytteitä, arteria-astruppeja, avasin suoniyhteyksiä, laitoin virtsatiekatetreja ja tein nenä- nielunäytteitä. Kuluneen hektisen viikon jälkeen tämä tuntui vähän tylsälle, mutta on myös tärkeää tehdä perusasioita, jotta voi edistyä alalla.

 

Viimeinen potilaamme oli hämmentävä. Se oli sairaalan oma anestesialääkäri, joka vain käveli työvaatteissa meille. Hänellä oli kurkku hieman kipeä ja hän säikähti tätä, sillä oli viime viikon perjantaina hoitanut Covid-19 positiivista. Infektiopäivystyksen siis tulisi olla niille potilaille, jotka kaipaavat akuuttia apua. Lääkäri kuitenkin otettiin sisälle ja häneltä otettiin verikokeita ja nenä- nielunäyte. Häneltä kysyttiin, että onko ok, että minä otan ne. Lääkäri oli vastannut Mikelle, että ei todellakaan käy. Ajattelimme siis, että Mike ottaa testit. Hetken päästä kyseisen potilaan luota kävelee pois päivystyksen infektiolääkäri, joka ohjaa minut huoneeseen. Kysyin potilaalta, että voinko minä ottaa näytteet. Hän yllättäen suostuikin nyt.

 

Ensimmäisenä tietenkin esittelin itseni. Oli mukavaa, kun kerrankin minulla ja potilaalla oli yhteinen kieli –englanti. Olin avaamassa i.v. yhteyttä, kunnes lääkäri alkaa ohjeistamaan minua:

Hän halusi minun avaavan suoniyhteyden yhteen tiettyyn suoneen, vaikka kyseisen suonen vieressä oli isompi ja parempi suoni. Kuuntelin kuitenkin lääkäriä ja avasin i.v. yhteyden siihen mihin hän itse halusi. Hän siis perusteli suonen valinnan sillä, että hän vain tykkää, että kyseistä suonta käytetään. Tämän jälkeen hän toteaa: ”voit varmaan ottaa sen saman tien poiskin, kun nyt sait harjoiteltua tuota. Annan nyt vain näytteet ja menen juomaan teetä ja jatkamaan töitäni, tulen takaisin myöhemmin kuuntelemaan tulokset.” Hämmennyin tästä aika paljon, sillä eihän homma niin toimi.

 

Aloin avaamaan nenä- nielunäyte tikun pakettia. Tähän potilas toteaa: ”Kerro minulle vaihe vaiheelta, miten teet tuon. Minulla on myös oikea puoli kurkusta hieman kipeä, joten olet sitten todella varovainen.” Kerroin anestesialääkärille, miten näyte otetaan ja otin sen. Tämän jälkeen hän jopa kehui minua. Jotkin asiakkaat ovat hyvin haastavia, mutta kaikista haastavampia ovat ne, jotka tietävät mitä he haluavat. Hän ei myöskään selkeästi ollut päivystystasoinen potilas, jos voi päättää pistettävät suonetkin. Tällöin hän on tarpeeksi hyväkuntoinen lähestymään perhelääkäriään, joita täällä Latviassa on.

 

Vein näytteet Mikelle, jotta voimme lähettää ne pullopostissa laboratorioon. Tällöin Mike ojensi minulle mukin ja virtsanäyte pullon, jotta voisin viedä nämä anestesialääkäri- potilaallemme. Mike siis lainasi minulle hänen kulkukorttiaan, jotta pääsen kulkemaan kyseisessä huoneessa. Sanoin Mikelle, että potilas haluaa kanyylin pois, sillä hän aikoo lähteä ja tulla myöhemmin takaisin. Mike oli tästä tuohtunut ja meni suoraan kyseisen potilaan huoneeseen. Näin kameravalvonnan kautta, että siellä käytiin intensiivistä keskustelua. Mike oli siis mennyt puhumaan suunsa puhtaaksi, että päivystys ei toimi noin, eikä potilaan edes kuuluisi olla täällä. Tässä kohtaa kuitenkin asiakas jäi omaan paineistettuun huoneeseensa ja minun työpäiväni loppui.

 

Päivä oli todella paljon rauhallisempi kuin aiemmat. Kävin hakemassa reppuni keittiössä olevasta lokerosta, joka oli lähellä akuuttihuonetta. Nico huomasi minut ja tuli kyselemään, että missä olen kokopäivän ollut. Istuimme käytävän sohvalle ja kerroin kaiken päivästäni. Oli ihanaa huomata, kuinka olin saanut Nicosta itselleni ystävän. Eilenkin Nico kertoi, kuinka häntä jännittää laittaa femoraliksen kautta hemodialyysikatetrin ensimmäistä kertaa. Tsemppasin siis häntä tässä. Hän on opettanut minulle myös todella paljon ja ottanut minut hyvin mukaan porukkaan, joka on välillä haastavaa, jos kaikki puhuvat lättiä.

 

Näin myös Jasperin akuuttihuoneessa, hän vilkutteli sieltä monta kertaa. En kuitenkaan voinut mennä sinne sisälle moikkaamaan häntä, sillä ylilääkäri käyskenteli lähistöllä ja heillä oli siellä potilas. Yritän antaa mahdollisimman vähän ylilääkärille aihetta hermostua minuun. Jäi kuitenkin harmittamaan, että en voinut viettää Jasperin opissa hänen viimeistä päiväänsä pitkään aikaan kyseisessä sairaalassa. Olen useasti kiitellyt häntä ja kertonut, että arvostan hänen motivaatiotaan opettaa minua. Olisin tietysti halunnut vielä kerran käydä kiittämässä häntä, mutta tällä kertaa se jäi tekemättä. Onneksi sentään vilkutteluiden kautta sai heipattua häntä vielä.

 

Nyt minulla on loppuviikko vapaata, ONNEKSI. Tämä työharjoittelu on ollut omalla tavallaan todella paljon uuvuttavampi ja raskaampi, kuin harjoittelut Suomessa. No näiden neljän päivän vapaan vuoksi olen ensi viikolla useamman päivän 12h vuoroissa. Toivotaan, että pääsisin takaisin akuuttihuoneeseen tai kokeilemaan traumahuonetta. Ymmärrän kyllä sen, että opiskelijan tulee nähdä monta eri puolta päivystysosastolta.

 

Olen edelleen joka päivä todella innoissani menossa harjoitteluun. Olin sitten infektiopuolella tai akuuttihuoneessa, kaikesta aina oppii. 

 

- 23.10. Monika