Sali 22, Neurokirurgia - Siiri

Toinen viikko jo alkanut! Eilen aloitin viikon salissa 7 ensimmäisessä kerroksessa, jossa tehtiin urologisia operaatioita. Päivä piti sisällään kolme suunniteltua operaatiota, sekä kaksi "hätä"- eli kiireellistä etukäteen suunnittelematonta operaatiota. Leikkausten ajan seurasin niiden kulkua, ja pääsin tekemään passarin hommia.

Tänään minut vietiin saliin 22 toiseen kerrokseen. Salissa tehdään neurokirurgisia leikkauksia, minkä huomasi heti salin järeämmästä kalustosta. Tarkoitukseni oli päästä nyt tutustumaan instrumenttihoitajan rooliin, mutta ei varsinaisesti leikkausten aikana, vaan niiden jälkeen. Leikkausten ajan siis seurasin niiden kulkua, ja huomasin heti pitäväni salin ilmapiiristä ja keveästä tunnelmasta. Salissa olisi kolme suunniteltua operaatiota, ja vaikka jokainen kestäisi enintään kaksi tuntia, päivä venyi silti iltaan.

Ensimmäinen leikkaus oli korpektomia, jossa kaulaan tehtävän viillon kautta yksi niskanikama poistettiin, ja tuettiin metallisella kappaleella. Viallinen nikama oli aiheuttanut potilaalle pitkäaikaista hermokipua, mikä säteili myös vasempaan käteen. Mukaan oli helppo päästä, sillä kirurgi alkoi lähes heti saliin saavuttuani kertomaan minulle leikkauksen kulusta ja potilaan taustoista. Hän selosti pitkin leukkausta eri vaiheita, ja kyselinkin häneltä paljon asioista. Koska leikkaus tehtiin (niin kuin kaikki päivän leikkaukset) mikroskoopin avulla, pystyin seuraamaan sitä näytöltä todella hyvin. Paikalta pystyin hyvin seuraamaan myös anestesian kulkua. 

Toinen leikkaus oli tähän mennessä harjoittelun mielenkiintoisin. Potilaalla oli havaittu alue aivoissa, jossa kasvoi agressiivisesti leviävä syöpä. Potilas oli ilmeisesti edellisenä päivänä alkanut kokea neurologisia oireita, kuten puolieroja raajojen motoriikassa ja puheentuoton vaikeuksia/ hidastumista. Kuvissa oli huomattu kasvainalueita, jotka olivat keksittyneet enimmäkseen yhdelle alueelle lähelle kalloa vasemmalla puolella. Gradus-asteikolla syöpä oli tasolla 3, eli kasvain oli tunkeutunut aivokudokseen, ja oli tiedossa, ettei kaikkea voitu todennäköisesti poistaa. Lisäksi kasvain ei ole tarkkarajainen, ja tavallisessa valossa sitä on vaikea erottaa terveestä kudoksesta. Siksi syöpäsolujen paikantamisessa hyödynnettiin uv-valoa. Potilas oli aamulla juonut nestettä, joka saa syöpäsolut reagoimaan vaaleanpunaisena valon alla. Poisto tehtiin imun avulla kaapimalla kudosta. Vaaleanpunaisena erottuvaa kudosta näkyi laajalla alueella, kalloon tehdyn reiän alueen ulkopuolellakin. Niin kuin osattiinkin odottaa, kaikkea ei voitu ottaa pois, sillä liian pitkälle mentäessä riski muihin neurologisiin ongelmiin kasvaisi, ja potilaalle koituisi poistamisesta enemmän haittaa kuin hyötyä. Lisäksi jo ilmenneet oireet tulisivat pysymään, tai ainaikin ne vaatisivat kuntouttamista palautuakseen normaalimpaan tilaan. Poistoa oli tehty jo niinkin paljon, että kohtaan oli tullut kraaterimainen tyhjä alue. 

Leikkauksen suorittanut neurokirurgi oli todella mukava. Hän tuli heti kättelemään (mikä edelleen Riikassa on tapana sairaalassakin) esittäytyäkseen ja kysyäkseen minusta. Hän kertoi potillasta, leikkauksen toteututtamisesta sekä salissa olevasta teknologiasta mitä hyödynnettäsiin leikkauksen aikana. Lisäksi hänen assistenttinsa kertoi minulle myös paljon asioita, silloin kun operoiva kirurgi keskittyi työhönsä. Silti kirurgi nauroi heittämillemme vitseille operaatiopaikaltaan. Kummatkin heistä olivat useampaan kertaan käyneet Suomessa, ja sanoinkin heille, että he muistuttavat olemukseltaan hieman suomalaista - mikä piti mielestäni paikkansa. He olivat leppoisia, ja olemukseltaan erilaisa kuin aiemmat tapaamani kirurgit, vaikka kirurgeja on täällä ylipäätään paljon helpompi lähestyä kuin Suomessa. 

Viimeinen leikkaus saatiin aloitettua puoli viiden aikaan alkuillasta. Kyseessä oli välilevyn pullostuma selässä. Pullistumisesta aiheutunut tyrä, sekä muu vaurioitunut välilevyn alue poistettiin, eikä operaatiossa mennyt tuntia pidempään. Operaation suoritti sama kirurgi, joka suoritti myös aiemman aivojen alueen operaation. Jälleen hän selitti minulle operaation kulun. Salissa oli todella hyvä ja rento tunnelma, kaikki heittivät keskenään vitsejä ja naurua oli paljon ilmassa. Tähän oli hyvä lopettaa päivä. 

- Siiri, Tiistai 22.10.