Viimeinen viikko, uusia saleja ja pohdintaa hygieniasta - Siiri

 Maanantai 4.11

Edellisellä viikolla osastonjohtajan kanssa oli ollut puhe, että viimeisellä, eli tällä viikolla pääisisin seuraamaan haastavampia operaatioita, kuten traumatologiaa, ortopediaa ja mikrokirurgiaa. Kun aamulla meinin hänen toimistoonsa kuulemaan salin, jossa päivän olisin, huomasin hänen olevan hyvällä tuulella. Pääsisin saliin 18, jossa olisi ortopedisia sekä traumatologisia operaatioita. Olin todella odottanut tätä viikkoa, sillä neurokirurgian lisäksi nämä olisivat mielestäni mielenkiintoisimpia kirurgian aloja. 

Ensimmäinen operaatio oli distaalinen reisiluun osteotomia, jossa resiluu murrettiin polven yläpuolelta, ja tuettiin uuteen asentoon mekaanisesti. Toinen operaatio oli nopea, sillä siinä kirurgi poisti vaurioituneita alueita imun avulla polvinivelestä. Leikkaus toteutettiin tähystyksellisesti, joten jäljet jäivät myöskin hyvin huomaamattomiksi. 

Kolmas, ja samalla päivän viimeinen operaatio oli polven tekonivelleikkaus. Se oli todella mielenkiintoinen, sillä siinä todella oli leikkaa- liimaa - askartele - tuntua. Yksinkertaistettuna ensin peitteet polvinivelen päältä aukaistiin, minkä jälkeen erilaisten mittavälineiden ja työkalujen avulla luusta sahattiin paloja pois ja siitä muotoiltiin halutun mallinen. Tähän käytettiin akkusahaa ja muuhun luun käsittelyyn sekä hetkellisten apuvälineiden kiinnittämiseen erilaisia poran teriä. Valmistelun jälkeen sekoitettiin eräänlainen jähmettyvä kiinnike, millä kiinnitettiin tekonivelen osat luuhun. Paikalleen laiton jälkeen sen annettiin jähmettyä, ja varmistettiin uuden nivelen oikeanlainen liikkuvuus.Lopuksi peitteet ommeltiin takaisin polven päälle. 

Tiedän, että Suomessa kaikenlaiset tekonivelleikkaukset ja proteesien laitot ovat hyvin tarkkoja operaatioita puhtauden ja infektioiden ehkäisemisen näkökulmasta, sillä niissä riskit ovat korkeammat. Saliin ei esimerkiksi oteta ylimääräisiä ihmisiä, ja siellä olevien suojautuminen ja pukeutuminen on tarkempaa, ja aseptisuus korkea-arvoiden tärkeää ja tarkkaa. Esimerkiksi henkilökunnan pukeutuessa käytetään koko pään peittäviä visiirillisiä huppuja. Kuitenkin tässä operaatiossa oli yhteensä kolme haavalla työskentelevää kirurgia/assistenttia, joista vain kahdella oli korkeampi suojautuminen, yhdellä oli vain hento myssy ja maski, tietetenkin steriili pukeutuminen. Periaatteessa siis se, ettei yksi pukeutunut kuten nuo kaksi muuta, teki mitättömäksi heidänkin pukeutumisensa puhtauden ja hygienian näkökulmasta. 

Saleissa hygienisyyden taso ei muutenkaan ole samanlaista kuin Suomessa. Esimerkiksi jo potilaassa käytettyjä neuloja voidaan ajatella käytettävän uudestaan samaan potilaaseen, steriiliys saattaa rikkoutua useammassa kohdassa, lasiampulleista otettaessa ei käyetä minkäänlaisia filttereitä, vaan niistä saatetaan jopa suoraan kaataa reunaa pitkin ruiskuihin, joista annetaan potilaan suoneen tai leikkausalueelle. Ampulleja tai lävistettäviä pintoja ei myöskään desifioida, ja jos jokin tippuu lattialle, siihen suihkutetaan desifiointiainetta, ja niin sitä voidaan edelleen käyttää. Lisäksi samoilla hanskoilla, tai ilman hanskoja saatetaan koskea ensin lattialla oleviin tavaroihin, ja seuraavaksi joko potilaaseen tai lääkkeisiin. Niitä muutenkin vaihdetaan todella harvoin. Jotkut kirurgit saattavat pitää maskia leualla, tai nenän alla ollessansa haavalla. Lisäksi niin potilailla kuin henkilökunnalla on usein kynsilakat ja rakennekynnet sekä koruja ja sormuksia. Ne jopa saatetaan kiinnittää maskiin, jos niitä ei pidetä päällä. Saleissa ei ole käsidesipulloja, ja harjoittelun aikana olen huomannut, että lähinnä vain kirurgit ja steriilisti pukeutuvat pesevät kätensä ennen leikkausta. Muutoin muu henkilökunta saattaa mennä koko päivän pesemättä käsiä kertaakaan operaatioiden välillä. Tässä siis vain muutama esimerkki, vaikka erilaisia huomioita toimintamalleista olisi kuinka monta. Yllättävää tämä on siinä mielessä, että kuinka lähellä Suomea kuitenkin ollaan. Toisaalta Latvia on historiansa vuoksi vasta rakentumassa udelleen, ja monet asiat ovat vielä kehitysvaiheessa. 

 

(Instrumentteja polven tekonivelleikkauksesta)

Tiistai 5.11.

Tänään olin salissa 13, jossa tehtiin mikrokirurgisia operaatioita. Heti alussa esittelin itseni tapani mukaan salissa olevalle henkilökunnalle, sekä myös kirurgeille, sillä he yleensä ovat kiinnotuneita siitä, kuka operaatioita seuraa. Salissa oli tänään kaksi kirurgia, toinen kokeneempi, ja toinen neljännen vuoden plastikka- ja mikrokirurgiaan erikoistuva. He operoivat kaikki sen päivän operaatiot kyseisessä salissa, joita oli yhteensä kolme. Koko henkilökunta salissa oli todella mahtava. Kirurgit kertoivat ja näyttivät operaatioiden ajan minulle huomioita löydöksistään, ja juttelimme paljon niiden ajan, niin asiaan liittyen, kuin sen ohikin. Olin aivan innoissani, kun ennen viimeistä leikkausta toinen heistä pyysi minut mukaan hakemaan kahvia, ja päivän päätteeksi hän halusi antaa numeronsa, jotta voisin laittaa viestiä, jos minulla olisi jotain kysyttävää kirurgiaan ja mukrokirurgiaan liittyen.

Ensimmäinen operaatio oli takareiden alueelta hermon läheltä suuren kasvaimen poisto. Kasvain oli n. 6 cm pitkä, ja ehkä muutaman sentin pakuinen. Operaatio oli kuitenkin onnistunut, ja se oli ohi hetkessä. Toisessa operaatiossa potilaan hermo stabiloitiin paikoilleen kyynärpäässä, sillä se ei tahtonut pysyä paikoillaan ja luiskahteli siitä pois. Tämä aiheutti potilaalle kipuja, ja joitain haittoja käden toiminnassa. Kolmannessa ja viimeisessä operaatiossa sormien jänteitä uudelleenjärjestettiin. Potilaalla ei kaikkien sormien toiminta ollut kunnollista, eikä käden puristuskykyä ollut. Operaatiossa toimimattomien sormien jänteet yhdistettiin toisien, toimivien sormien jännettä liikuttaviin lihaksiin. Leikkauksen jälkeen potilas tarvitsisi usean kuukauden fysioterapia-jakson, ja kestäisi kolme kuukautta, ennen kuin sormien motoriikka palautuisi takaisin normaaliin. Tämä siksi, että aivoilla kestää hetki oppia siihen, että osa sormista liikkuu nyt eri lihaksilla kuin ennen. 

Viikko on alkanut siis todella hyvin. Innolla odottaen huomista ja loppuviikon anteja! 

 

~ Siiri